No niin, kausi on paketissa ja kaulaan ripustettiin kauden päätteeksi hopeamitalit. Hopea ei ole häpea.
Kausi alkoi sekasortoisissa tunnelmissa jo draftitilaisuudessa, kun HC Asiantuntijat sai hieman yllättäen ensimmäisen varausvuoron mitä vittua miehen joukkueen hajotessa jo draftitilaisuuden aikana. Drafti kuitenkin saatiin lopulta vaikeuksien kautta vietyä päätökseensä ja HC Asiantuntijoiden joukkueen kokoonpano draftin jälkeen näytti tältä:
A.Tuntija © –
MIE –
Pinko –
Bacon –
Asplund.
Ennen kauden alkua kovinkaan moni ei varmasti uskonut, eivät välttämättä edes joukkueen omat pelaajat, että tällä joukkueella taisteltaisiin kauden päätteeksi mestaruudesta. Joukkueen kapteeni asetti henkilökohtaisena tavoitteenaan joukkueen viemisen pudotuspeleihin.
Kauden edetessä peli kuitenkin sujui hyvin ja voittoja tuli toinen toisensa perään. Pistetilin karttuessa ja sijoituksen vakiintuessa sarjataulukon kärkipäähän, alkoi myös joukkueen keskuudessa pohdinta, että josko tämä olisikin alku jonkin suuremman.
Pudotuspelipaikka varmistui jo hyvissä ajoin ennen kauden päätöstä, joten tavoitteet piti nostaa ylemmäs. Lähdettiin siis tavoittelemaan runkosarjan voittoa.
Kauden avaustappio liigakentillä tuli vasta toiseksi viimeisellä kierroksella, kun Topolino osoittautui paremmaksi niukasti maalein 1-0. Kauden toinen tappio tuli päätöskierroksen pelistä FC Kuolevia Joutsenia vastaan (1-3). Runkosarjan voitto tuli kuitenkin lopulta 3 pisteen erolla ennen Topolinoa. HC Asiantuntijoiden saldo runkosarjasta oli komeaa luettavaa: 20 peliä, joista 13 voittoa, 5 tasapeliä ja 2 tappiota. Kun maalierokin oli peräti 61–12, voidaan hyvällä syyllä todeta joukkueen onnistuneen selvästi ennakko-odotuksia paremmin runkosarjassa. Joukkueen tekemien maalien jakautuminen kohtalaisen tasaisesti kaikille pelaajille (A.Tuntija 17, Bacon 12, Asplund 10, MIE 9 ja Pinko 7 maalia) korostaa vielä sitä, että runkosarjan voitto napattiin nimenomaan joukkueena, ei yksilöinä. Erinomainen joukkuehenki olikin koko kauden ajan kenties se tärkein tekijä joukkueen menestyksen takana.
Pudotuspelien avauskierroksella vastaan asettui Viemärin Pallo. Vaikka vastassa oli runkosarjasta vain niukasti pudotuspeleihin mukaan päässyt joukkue, osoittautui se yllättävän kovaksi vastukseksi. ViePa veikin ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä, mutta HCA käänsi otteluparin lopulta edukseen voitoin 2-1 ja eteni välieriin. ViePan kausi päättyi tappion myötä putoamiseen Divariin HC Jalattoman Potkun viedessä cupin nimiinsä.
Välierissä vastustajaksi tuli Matroskasakki, jolle HCA oli jo ehtinyt hävitä cupissa murskaavasti yhteismaalein 0-16. Nyt oli kuitenkin täysin eri pelit kyseessä ja HCA selvitti lopulta tiensä finaaliin suoraan kahdessa ottelussa. Finaalivastustajaa haettiin otteluparista Topolino – Supermassive Black Balls. Tämä ottelupari muodostuikin todella tasaiseksi pariksi, haettiinhan ratkaisua kolmannesta välieräpelistä jatkoajalta. Lopulta kolkan oma maali ajassa 51:41 ratkaisi välieräparin SBB:n eduksi ja näin ollen finalistit oli saatu selville.
Jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä ja finaalien alkamista tunnelma oli varsin odottava sekä finaalin joukkueissa että varsinkin yleisön keskuudessa. Monissa ennakkokaavailuissa ottelusta kaavailtiin erittäin tasaista vääntöä. Jopa välieräpelin peliaikaennätyksen uumoiltiin olevan vaarassa, kohtaisivathan finaalissa runkosarjan aikana kaksi vähiten maaleja päästänyttä joukkuetta.
Kun finaalien alkua odoteltiin, oli myös televisiointi saatu järjestettyä ja kaikki oli valmiina alkamaan.
Ensimmäinen finaali päättyi lopulta melko selkeästi SBB:n hyväksi, vaikka kaksi viimeistä maalia menikin osittain sen piikkiin, kun HCA haki vimmatusti tasoitusta ottelun päätösminuutilla.
Toinen finaali ratkesikin tuuripomppumaaliin, joka merkittiin lopulta Slerban omaksi maaliksi. Voitot olivat 1-1 ja edessä ratkaiseva finaali.
Kolmas ja ratkaiseva finaali oli äärimmäisen tarkkaa ja varovaista peliä, joskin hieman enemmän SBB:n hallinnassa. Ottelu eteni lopulta jatkoajalle tilanteessa 0-0 (yllätys yllätys). Ratkaisua saatiin odotella lähes 24 minuuttia, kunnes Ouroboros ja Slerba juonivat voiton ja siten myös mestaruuden SBB:lle. Kenties mestaruus meni tällä kertaa oikeaan osoitteeseen, varsinkin, jos finaalin hallitsevampaa osapuolta haluaa hakea.
Finaalitappio siis koettiin, mutta hopeamitalit roikkuvat silti kaulassa. Ei tähän voi olla kovinkaan pettynyt. HC Asiantuntijoiden kausi kokonaisuutena oli siis erinomainen, vaikka kaivattua mestaruutta ei nyt lopulta sitten tullutkaan. Erityisen tyytyväinen olen joukkueemme yhteishenkeen, kaikki pelasivat hienosti koko kauden ajan ja ennen kaikkea töitä tehtiin joukkueen hyväksi.
Joukkueen vahvuudeksi voidaan myös laskea myös se, että puolustuspään tukipilarin MIE:n lisäksi kentälle saattoi laittaa kenet tahansa ja tulos oli silti hyvä.
HC Asiantuntijat olikin kauden aikana kaikista joukkueista tasaisimmin pelaajiaan peluuttanut joukkue. Kaikille kertyi runkosarjassa vähintään 8 ottelua. MIE pelasi kauden aikana jokaisen liigaottelun, mutta tähän oli syynsä. Toki olisi voitu kokeilla jossain vaiheessa enemmänkin vaihtoehtoa, jossa MIE:lle olisi annettu hyökkäävämpi rooli ja joku toinen olisi pelannut puolustavaa roolia. Mutta nyt mentiin näin ja tulos oli lopulta loistava. Myös pudotuspeleissä vastuuta jaettiin kaikille. HCA taisi olla ainoa joukkue joka ylipäätään edes peluutti kaikkia pelaajiaan pudotuspelien aikana. Saati sitten se, että tätä tehtiin vielä välierävaiheessa, jossa muut joukkueet pelasivat vakiokokoonpanollaan. Finaaleissakin neljä joukkueen pelaajaa kävi kentällä, ainoastaan Asplund jäi kentän ulkopuolelle, osittain myös omasta tahdostaan. Kannustuspuoli oli kuitenkin taattu finaalien aikana, kiitokset siitä Asplundille
Mitäpä tähän enää on lisättävää. Kiitokset vielä kerran kaikille, sekä HCA:n pelaajille että vastustajajoukkueiden kanssapelaajillekin ja onnea SBB:lle mestaruudesta
HC Asiantuntijat kaudella VII (vasemmalta): A.Tuntija #44, MIE #66, Pinko #P9, Bacon #B, Asplund #5.
